Joulunviettoa Halosenniemessä

Joulu oli suuri seikkailu ja hartaasti odotettu juhla, koska muita vuotuisjuhlia sen enempää kuin syntymäpäiviä ei Halosenniemessä vietetty. Talon isännän mielestä juhlat olivat kammottavimpia, mitä hän tiesi, mutta joulua hän odotti yhdessä lasten kanssa jännityksellä. Joulun valmisteluihin osallistui koko perhe. Juhlapöytää varten varattiin lipeäkalaa ja joulukinkku, joka oli usein itse lihotettu. Keittiön valmistelujen ja lastenkamarin lahjatouhujen rauhoituttua juhlan vietto keskittyi ateljeehen, joka oli raivattu juhlakuntoon. Seinille oli ripustettu joulunäyttely niistä isän töistä, jotka olivat valmistuneet kuluneen vuoden aikana. Taulujen valinta oli ollut tarkkaa ja lapset olivat mukana arvosteluraadissa. He käyttäytyivät kuin oikeat taidekriitikot; tutkivat ja kommentoivat ja toivat selkeästi esiin omat mielipiteensä. Toinen tärkeä joulutraditio oli sopivan joulukuusen valinta ateljeehen. Kun se saatiin vaivalla tuotua järven yli omalle niemelle ja lopulta sisään ateljeehen, Anni, Yrjö, Erkki, Antti ja Marja koristelivat sen yhdessä isän kanssa. Kun jouluateria oli syöty, meni äiti ateljeen puolelle ensimmäisenä katsomaan lopputulosta. Muut jäivät ruokasaliin odottamaan, kunnes äidin soittaman "Porilaisten marssin" sävelet muuttuivat polkaksi. Ateljeen ovet avattiin, ja pitkä jono lähti liikkeelle - pienimmät edellä ja isommat perässä, kissa, koira ja vuohi ja pikku kilit joukon jatkona. Piiri kiersi kuusen ympäri monta kertaa, ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan pyörien.

Pekka Halonen, Reelläajaja 1899"Joulupukki saapui tulipunaisella hevosella"

Illan odotettu vieras oli joulupukki, joka saapui tulipunaisella hevosella aivan kuin saduissa. Pukin hevonen oli kepeä ja nopealiikkeinen, eikä sen kavioista jäänyt jälkiä. Tulonsa pukki ilmaisi vasta eteisessä kelloja kilistämällä. Joulupukin lähdettyä isän veli Heikki-setä tarttui viuluunsa ja Maija asettui pianon ääreen. Ennen nukkumaan menoa isä kertoi lapsille vielä joulusadun, jossa pohdittiin ihmisen, eläinten ja luonnon välisiä suhteita sekä hyvän tahdon ja auttamisen merkitystä.