Elämän vuodet

Pekka Halonen syntyi 23.9. Lapinlahdella, Iisalmen pitäjässä. Halosen vanhemmat olivat Olli ja Wilhelmiina Halonen. Olli-isä oli maanviljelijä ja käsityöläinen, Miina-äiti oli taitava kansanmuusikko. Perheeseen kuului viisi poikaa ja kaksi tytärtä. Pekka oli lapsista kolmanneksi vanhin.

1886-1890

Halonen opiskeli Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa Helsingissä. Opettajina olivat Carl Jahn ja Fredrik Ahlstedt. Opiskelutovereita mm. Albert Gebhardt, Kaarlo Vuori, Anna Bremer (myöh. von Bonsdorff), Ellen Thesleff ja Väinö Blomstedt. Vapaaoppilas köyhäintodistuksella. Elanto tuli koristemaalauksista sekä kuvitusten tekemisestä. Valmistui erinomaisin arvosanoin.

1890

Syksyllä Halonen lähti Pariisiin. Opiskeli marraskuusta maaliskuun alkuun 1891 Académie Julianissa, opettajina Jules Lefébvre ja Benjamin Constant. Ystävystyi ruotsalaisen taiteilijan Carl Wilhelmsonin kanssa.

1891

Suomeen toukokuussa, kesä Lapinlahdella Väinö Blomstedtin kanssa. Läpimurtoteos ”Niittomiehet” oli ensi kerran esillä syksyllä Helsingissä järjestetyssä Suomen Taiteilijain ensimmäisessä näyttelyssä. Ystävystyi läheisesti taiteilijoina aikaisemmin uransa aloittaneiden Eero Järnefeltin, Akseli Gallénin ja Emil Wikströmin kanssa. Lindemarckin apuraha. Marraskuussa takaisin Pariisiin, opiskelu Académie Julianissa.

Académie Julian. Palasi Suomeen toukokuussa. Halonen voitti Suomen Taideyhdistyksen kilpailun ja sai rahapalkinnon. Myi ensi kerran teoksensa Taideyhdistyksen arpajaisiin. Hovingin matka-apuraha myönnettiin Haloselle. Kesällä matka Lapinlahdelta veljeä tapaamaan Sortavalan maalaiskunnan Myllykylään. Tutustui Myllykylästä kotoisin olevaan Maija Mäkiseen (s. 1.1.1873), tulevaan puolisoonsa. Maalasi kesällä Ruskealassa ”Oijustien” ja ”Kanteleensoittajan”. Syksyllä Helsinkiin, missä myös Maija Mäkinen opiskeli musiikkia. Marraskuussa sai Taiteilijaseuran jäsenyyden. Ensimmäinen tunnettu talvimaisema ”Kaivopuisto”. Kuvituspiirustuksia ”Suomi 19. vuosisadalla” -teokseen.

Pariisissa Halonen ja Blomstedt opiskelivat Académie Colarossissa, josta molemmat vaihtoivat pian Paul Gauguinin oppilaaksi. Halonen tutustui symbolismiin ja syntetismiin, mutta säilytti omassa taiteessaan realistiset lähtökohdat. Kiinnostui japanilaisuudesta ja osti japanilaisia puupiirroksia. Kiinnostui teosofiasta. Tolstoilaisen kristillisen etiikan kausi. Ensimmäiset alttarimaalaussuunnitelmat.

Heinäkuussa palasi kotimaahan Antwerpenin maailmannäyttelyn ja Lyypekin kautta. Hankki mökin Lapinlahden Akkalansaaresta. Kesä Lapinlahdella sekä Kirjavalahdella ja Myllykylässä. Teoksia ”Pyhäpäivä uudistalossa”, ”Soittotunnin jälkeen” ja ”Pihlaja”. Syksyllä Helsinkiin, jossa osallistui Taiteilijain syysnäyttelyyn. Vieraili alkutalvesta Emil Wikströmin vastavalmistuneessa Visavuoren ateljeehuvilassa Sääksmäellä.

 
1895

Avioitui 2.1.1895 Maija Mäkisen kanssa, koti Kirjavalahden Komoran taloon. Ensimmäiset merkittävät talvimaisemat ja luonnonlähikuvat. Talvimaisemia oli esillä ensi kertaa Taideyhdistyksen kevätnäyttelyssä. Valtion matka-apuraha. Kesällä Maijan kanssa vaellusmatka Karjalasta Kainuuseen: Sortavalasta Pielisen, Kajaanin ja Oulun kautta Paltamon Kivesjärvelle. Tutustui nuoreen Eino Leinoon. Paltamossa maalasi teoksen ”Neiet niemien nenissä”, joka voitti Valtion henkilömaalauskilpailun ensimmäisen palkinnon. Talvi Komorassa ja Myllykylässä. Muita merkittäviä teoksia olivat muun muassa ”Kevättulva” ja ”Kaksoismuotokuva”.

Esikoispoika Yrjö syntyi 4.3. Talvimaisemia Karjalassa, esim. ”Iltatunnelma” ja ”Talvipäivä Karjalassa”. Sai tilauksen Mikkelin kirkon alttarimaalauksesta. Matkusti toukokuussa Berliiniin katsomaan maailmannäyttelyä. Kesän perhe vietti Eliel Aspelin-Haapkylän vieraana Rauhalahdessa Iittalassa, jossa valmistui ”Amanda Rewellin” muotokuva sekä ”Vanajaveden aaltoja”. Vuoden pääteos ”Vainolaista vastaan”. Joulukuussa matkusti vaimon ja Albert Gebhardin kanssa Pietarin, Varsovan ja Wienin kautta Italiaan.

Tytär Anni syntyi 28.2. Kesän perhe vietti Sortavalassa ja jouluksi muutettiin vuokra-asuntoon Tuusulaan. ”Virran rannalla” (1897) oli ensimmäinen Suomen Taideyhdistyksen Ateneumin taidemuseon kokoelmiin ostama Halosen teos. Halonen osallistui Venäjällä järjestettyyn yhteisnäyttelyyn.

1899

Talvimaisemia Tuusulasta. Kotkan kirkon alttarimaalaus ”Kuninkaitten kumarrus” valmistui ja oli esillä Helsingissä ennen sijoitustaan lopulliseen paikkaan. Halonen oli mukana Pariisin maailmannäyttelyn Suomen osaston näyttelykomiteassa ja järjesti mukaan valittujen teosten ennakkonäyttelyn Ateneumissa. Alkukesästä matkusti apurahan turvin Pariisiin. Suomen paviljongissa Haloselta pannoomaalaukset ”Avannolla” ja ”Ilveksen hiihtäjä”, jotka saivat hopeamitalin. Varsinaisessa näyttelyssä mm. ”Neiet niemien nenissä”, ”Erämaa”, ”Ateria” ja ”Ilta-aurinko”. Syyskesällä Halosten perhe oli Sortavalassa, talveksi palattiin Tuusulaan. Tien ja perustusten rakennustyöt Pitkäniemellä alkoivat. Ensimmäinen varsinainen monumentaalityö, ”Tienraivaajia Karjalassa”, valmistui Suomen Taiteilijain syysnäyttelyyn.

Rakentaminen Tuusulassa käynnistyi toden teolla keväällä, ensimmäisenä valmistui sauna. Päärakennus saatiin asuttavaan kuntoon jouluksi, valmiiksi seuraavana vuonna. Henkilökuva ”Tyttö rannalla” sekä Joroisten kirkon alttaritaulu ”Vapahtaja ja nukkuvat opetuslapset”  valmistuivat. Ateneum-lehden vuosikirjaan ”Seitsemän veljeksen” kuvitus yhdessä Axel Gallénin ja Åke Laurénin kanssa. Osallistui suomalaisen taiteen näyttelyyn Kööpenhaminassa. Kotimaassa osallistui Pirtin näyttelytoimintaan.

Poika Erkki syntyi 25.1. Suunnitteli lavastuksen Kansallisteatterin vihkijäisissä esitettyyn J. H. Erkon ”Pohjolan häät” -näytelmään. Osallistuu Sezession-ryhmän järjestämään suomalaisen taiteen näyttelyyn Wienissä, sekä pohjoismaisen taiteen näyttelyyn Saksan Krefeldissä. Kesän perhe vietti Karjalassa. Syksyllä Poriin, jossa Axel Gallénin kanssa maalasi freskoja Juséliuksen hautakappeliin. Haloselta eteistilan freskot ”Kivityömiehiä” ja ”Ulvilan kirkko”, jotka tuhoutuivat jo 1903.

Poika Antti syntyi 3.4. Teoksia ”Ilveksen jäljillä”, ”Aihe Laatokan rannoilta”, ”Heikki soittaa” sekä ”Piipunpolttaja”. Huvilan rakennusaikana (1901-1902) ja seuranneina vuosina sekä talon rakentajat, että kotiniemen maisemat ovat monien töiden aiheina. Osallistui pohjoismaisten taiteilijoiden kuvittaman Uuden Testamentin (1907) tekemiseen teoksilla ”Sokeana syntynyt” ja ”Tuhlaajapoika” (1904). Toinen palkinto valtion maisemamaalauskilpailussa. Sai Hovingin suuren matka-apurahan. Osallistui Albert Edelfeltin, Magnus Enckellin ja Eero Järnefeltin kanssa yhteisnäyttelyyn Berliinissä, Kölnissä ja Düsseldorfissa. Teki Järnefeltin kanssa lavastuksen Juhani Ahon ”Panu”-näytelmään.

Matkusti vuoden alussa vaimon ja tämän sisaren kanssa Pietarin ja Wienin kautta Italiaan, Firenzeen. Paluu kotimaahan Pariisin kautta huhtikuussa. Osallistui syksyllä Taiteilijain näyttelyyn. Tytär Marja syntyi 7.10.

Kesän perhe vietti Lapinlahdella, jossa syntyi suurikokoinen ”Lepohetki”. Vuoden toinen pääteos oli Karstulan kirkon alttarimaalaus ”Kristus saarnaa veneessä”.

Kesän perhe vietti Lapinlahdella, ja Akkalansaaressa syntyi monumentaalinen kansankuvaus ”Työstä lähtö”. Muita teoksia olivat ”Pyykinpesijät” ja ”Syksyinen raita”. Halonen voitti valtion maisemamaalauskilpailun, teoksella ”Tuonelan joki”.

1908

Kesä Heinävedellä ja Myllykylässä. Uusi kirkkaiden värien kolorismi ja voimakas siveltimen käyttö alkoivat, alastontutkielmien lisäksi uusia aiheita ovat sisäkuvat ja asetelmat. Teoksia ”Kevättalvi”, ”Lastenkamari”, ”Lohipato”, ”Asetelma”, ”Kaalinkupuja”. Ensimmäinen oma grafiikkanäyttely: pehmytpohjaetsauksia.

Tutki erityisesti keväisiä hankia ja sulavan jään kimmellystä. Kesät Päijänteellä, Harmoisissa, jossa teoksia rantamaisemaan sijoitetuista alastomista lapsista tai nuorista.

Kotiniemen maisemia, puutarha- ja sisäkuvia ”Kevättalvea”, ”Taimilava”, ”Tomaatteja”. Luonnoksia toteutumattomiin alttarimaalauksiin ”Vapahtajan tulo Jerusalemiin” (Johanneksen kirkko, Helsinki), ”Kristuksen kaste” (Luumäen kirkko). Luonnoksia myös Viipuriin tuomikirkkoon tilattuun työhön. Tekee kokeiluja puulevyille (pannoo) maalaamisesta.

 
1915-1916

Kirkkaat värit ja voimakas siveltimen käyttö alkoivat pehmentyä ja tyyntyä ja luonnonmukainen maisemataide palaa etusijalle. Osti vuonna 1916 kesäpaikan Kuhmoisten Kivikoskelta ja sikäläiset aiheet mm. koskikuvat ja korpimaisemat, sekä kesäkuvat vakiintuivat Tuusula-aiheiden rinnalle. Osallistui 1916 suomalaisen taiteen näyttelyyn Tukholman Liljevalchin taidehallissa. Vuosina 1916-1918 teki kokeilunomaisesti monotypioita. Kymmenluvun puolivälistä lähtien siirtyi enenevästi yhteisnäyttelyistä laajoihinkin yksityisnäyttelyihin, esiintyen säännöllisesti keväisin Strindbergin tai Stenmanin taidesalongeissa.

Taiteellisesti täyspainoista luonnonlyriikkaa: vuonna 1919 ”Lumi sulaa”, ”Halosenniemi talvella”, ”Syksyisiä haapoja”, vuonna 1920 ”Ensi lumi”, ”Keväinen ranta”, ”Kevättalven rinne”, ”Kotajärvi, kesämaisema”, vuonna 1921 ”Talvinen ranta”, ”Jäänlähdön aika”, ”Lumisateen jälkeen”. Kesät Kuhmoisissa, poikkeuksina 1919, joka vietettiin Päijänteellä, Harmoisissa ja kesä 1922 Lohjalla.

Halonen löysi Nilsiän talviset erämaat ja Kinahmin vaaramaisemat. Niukkaväriset, mutta sävyissään rikkaat, hopeanharmaat ja vihertävänharmaat tunnelmamaisemat alkoivat hallita lopputuotantoa. Kesää vietettiin Päijänteellä, Tehin rannalla.

Kansainliittoa varten tilattu monumentaalityö ”Tukinuitto” valmistui. Halonen matkusti luovutustilaisuuteen Geneveen sekä Pariisiin. Sai professorin arvonimen 60-vuotispäivänään. Muita teoksia ”Tyttöjä työntämässä venettä vesille”, ”Onkiva poika”. Toukokuussa ruotsalainen taidemaalari prinssi Eugen vieraili Halosenniemessä.

Sarja talvimaisemia, muun muassa ”Kivikosken mylly talvella” ja Halosenniemessä maalattu ”Mänty lumisateessa”. ”Saunanrakentajat”-maalaus valmistui ja se ostettiin Malmön museon kokoelmiin 1930.

Pekka Halonen kuoli 1.12.1933 kotonaan Halosenniemellä Tuusulassa.